Ikävä kyllä täytin aina nälkäisen äitipuoleni lutkan pillun olemuksellani

Omituisessa onnettomuudessa löysin itseni haavoittuvasta asennosta, sykkivän elimeni löytäessä vahingossa tiensä äitipuoleni lujaan syleilyyn. Tunne oli pakahduttava, enkä voinut vastustaa halua työntyä syvemmälle häneen. Hänen tiukkuutensa oli kuin tyhjiö, imi jokaista senttiä minusta. Tunne oli puhdasta hurmiota, ja tiesin, että minun piti saada lisää. Joka työnnöllä tunsin huippuni kasvavan, enkä voinut pidätellä. Päästessäni huipulle purin olemukseni häneen, täyttäen hänet kokonaan. Näky hänestä vuotavasta kuumasta mällistäni riitti tekemään minut taas kovaksi. Tiesin silloin, että tämä oli vasta villin ratsastuksemme alkua.